perjantai 16. joulukuuta 2011

Dinosaurukset

Miten päädyit tämänhetkinseen elämääsi, mitä kouluja olet käynyt yms. Kaikkea miten sinusta tuli sinä?

Tälläinen kysymys minulle esitettiin taannoin. Mietin kauan aikaa jaksanko alkaa kertomaan elämänhistoriaani, kaikkia niitä tekemättä jättämiä asioita, kouluja ja kaikkea sitä mikä minut on tämänhetkiseen elämääni ohjannut. Olen ehkä vähän, sanotaanko, perushömppä, joka uskoo kohtaloon ja siihen, että kävi miten kävi, asioilla on aina tapana järjestyä:) Mutta miten minusta tuli minä? Eikai siinä paljoa ollut valinnanvaraa, minä olin se joka voitti pitkänmatkan uinnin :D


Lapsena halusin eläinlääkäriksi, toisena ammattina dinosaurustenkasvattaja. En ollut tyttö joka leikki nukeilla ja barbeilla, minua kiinnosti dinosaurukset! Sisko kärräili kylällä vaunuissa suloista tyttövauvaa jota jokainen ohikulkija ihasteli, minä rymistelin siskon perässä vaunuineni, kyydissä Tyrannosaurus Rex, ei mummot osanneet sanoa onko se kaunis, tyttö vai poika? mutta rakastin rexiäni <3


Kelataan eteenpäin. Unelma ammattini muuttui ja teini-iässä en halunnut tulla miksikään. Silloin halusi vain elää ja kokeilla kaikennäköistä, tatuoinnit..lävistykset..tupakointi..you name it! Tein mitä muutkin. Tatuoinnit ja yksi lävistys enään muistona niistä ajoista ja myönnän, tupakoin jos toisesta kädestäni löytyy lasi viiniä, tai olut tai drinkki... Koulut kävin, mitkä kuuluikin käydä, eli periaatteessa en ole ammatiltani mikään :D minun kouluni tyssäsi peruskoulun viimeiselle luokalle, olin hyvä oppilas, ei keskiarvoni ollut viimiseltä peruskoululuokalta päästyäni alle 8, tottakai menin tämän jälkeen kouluun, mutta en ole saanut mitään oikein luettua loppuun. Ei ole vain kiinnostanut tuhlata elämää koulunpenkillä, kun kaikkea muutakin on tehtävissä!


Hain toki Hotelli-ja ravintola-alalle, pääsin sisään ja viihdyin siellä ehkä noin 1/3 tai vähemmän. Ei ollut minun ala, vaikkei uskoisikaan, sillä rakastan ruoanlaittoa tänäpäivänä, mutta en kenenkään orjuuttamana. Tämän jälkeen menin laskemaan tiilenpäitä lukioon, iltalukioon ja olisinkin suorittanut sen loppuun, ihan varmasti. Iltalukiossa oli leppoisaa vaikka opiskelutahti olikin suurempi ja itsenäistä opiskelua oli paljon enemmän. Tällöin vain silloinen elämä, halu muuttaa omilleen vanhempieni eron aikana pakotti lähtemään työelämään. Tämän jälkeen olenkin aina tehnyt töitä. 


Ensimmäinen työpaikkani olikin paikallisessa elokuvateatterissa. Jep, se olen ollut minä joka teille ne elokuvat on esittänyt kolmessa salissa, hikipäässä kannellut isoja leffakeloja, potkinut ei-toimivia vanhoja projektoreita (kateeksi käy nyt leffatyöntekijöitä kaikkine kolmeD systeemeinen, senkun tietokonetta naputtaa) ja haissut jokapäivä rasvaiselle popcornille. Mutta se oli ensimmäiseksi työpaikaksi nappivalinta, ihana työympäristö, työkaverit ja rento meininki:) Siellähän se projektoriemännän romanssi sitten syttyikin. Viimisiä kuukausia työskennellessäni leffateattereilla, aloin jo päiväksi vaihtaa työtäni muuhun, aamusta satamaan ajamaan trukkia (JEAP!) ja illaksi teattereille pyörittämään leffoja, mutta alkurakastuneena, parisuhteelle ei jäänyt aikaa, joten jätin työni teattereilla. Siinä välissä tähänpäivään saakka onkin tapahtunut vaikka mitä, rakkaus on kasvanut, pikkuneiti tullut elämään ja ehkä silloin äitiyslomalla päätin ruveta yrittäjäksi, puolisoni kannustuksella tosin. 


Tässä sitä nyt aikapitkälti ollaan, onnellisena, perheellisenä, päivä päivältä rakastuneempana ja työtä, jota rakastaa, tekevänä:) Ja kerrottakoon kaikille, päivääkään en elämästäni muuttaisi.

Toivottavasti kysyjä sai nyt haluamansa vastauksen:)

kaikki kuvat we<3it


Viikonloppuna taas puuhaillaan ja askarrellaan ;)

18 kommenttia:

  1. Ihana kertomus ja kuvat ovat sikahauskoja! :D

    VastaaPoista
  2. Huippu!!!
    Kestäköön tuo onnikin ikuisesti!

    *syrän*

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen juttu, kiva oli tietää susta enemmän!!!

    VastaaPoista
  4. Vallan mainio postaus,niin sitä tutummaks vaan käy vaikkei "oikeesti" tunnetakkaan=D Meillä tyttö leikki kanssa mieluummin dinoilla kuin nukeilla,arvaa montako kertaa lapset on kysyneet meille eka kertaa tullessaan miksi tytöllä on poikien leluja ja arvaa montako kertaa olen selittänyt ettei mun mielestä ole erikseen tyttöjen ja poikien leluja=D Pitkän matkan olet kulkenut projektoriemännästä sisustusaitan emännäksi,onneasi kohti vois varmaan sanoa;)

    VastaaPoista
  5. Super hauska! Mulla on tänään viimeinen englannin tutkielman esitelmä ja huomenna tentti, piristi niin pirhanasti lukea toi sun kirjoitus kuvineen kaikkineen. Nyt lähen esitelmään ja tenttiin sillä mielialalla, että joskus mä oon jo voittanut suurimmman elämän kilpajuoksun ja kallistun jo tuon tentinkin osalta tuohon todellisuuteen :)

    VastaaPoista
  6. Kristi : Kiitos, vaikkei musta nyt ehkä omanelämän :)

    Anonyymi : Kiitos:)

    Pepi : Kestää<3

    Outi : Kiitti, ihan melkein itsekin yllätyin miten paljon itsestäni muistan :D

    Kirsi : Heh :D meillä leikitään kaivinkoneilla ja traktoreilla, lentokoneita unohtamatta :D mutta ei munkaan mielestä ole tyttöjen ja poikien leluja:)

    Marika : Kiitos :))
    Kiva jos piristi ja tsemppiä esitelmään + tenttiin! :)

    VastaaPoista
  7. Tosi kiva juttu ja hauskat kuvat:)

    Ja ehtiihän sitä opiskelemaan jos joskus vielä haluat. Se on elämä joka opettaa ;)

    VastaaPoista
  8. Olipas aimoannos mukavata luettavaa. Itekkin aattelen aina että asioilla on tapana järjestyä :)

    VastaaPoista
  9. Mia : Kiitos :) Näinhän se on:) ei pidä väkisin opiskella, jos siltä ei tunnu:) Ehkä seuraavat opiskeluni liittyy sisustukseen!

    Riitta Sinikka : Kiitos <3

    Lovviisa : Niinhän ne järjestyy:) Kiva jos tykkäsit lukasta:)

    VastaaPoista
  10. Kiva elämäntarina. Mielenkiintoista luettavaa :)

    VastaaPoista
  11. Ihana tarina ♥ Olipa kiva, ja hauska lukea.

    VastaaPoista
  12. jonna : Kiitos :)

    Johanna : Kiva jos tykkäsit, kiitos :)<3

    VastaaPoista
  13. Jeee, kirjotin tän kyssärin sulle :) Tosi kiva tarina oli, ja ihana kuulla miten palaset elämässä vain loksahtelevat paikoilleen ! Elämäsi on todellista onnea ! Toivottavasti jatkuu samalla tavalla, pidän sinulle peukkuja pystyssä !
    Hyvää joulua sinulle ja perheellesi !

    -jonna

    VastaaPoista