lauantai 27. joulukuuta 2014

Surullinen Joulu

24.12.2014.

Aattoaamuna heräämme aikaisin koko perhe. Koirat pääsevät lumiselle pihalle juoksentelemaan, kaikki oli kuten ennen. Mitään tällaista en olisi osannut aavistaakaan. Aamupäivällä kävit kuitenkin yskimään, katsoit minua silmiin ja syvälle sieluuni, tiesin mitä katseesi tarkoitti, et ole ikinä katsonut minua noin. Rapsutan. Sanon ettei ystävällä ole kaikki hyvin.
Olit kuitenkin yhtä pirteä kuten aina, häntä pystyssä kuljit perässämme ja vahdit touhujamme. Käyt jälleen ulkona nauttimassa lumisesta ja jouluisesta kelistä. Rappusten käveleminen ylös on kuitenkin hidasta. Hieman läähätät. Ajatellaan että sydämessäsi saattaa alkaa olla vikaa. Olet kuitenkin jo 11 vuotta vanha. Jatkat kuitenkin touhujasi normaaliin tapaan, syöt reippaasti, juot ja olet iloinen. Nautit rapsutuksista.
Käydään joulusaunassa ja pukkikin tulee käymään, sille täytyi haukkua, kuten kaikille vieraille, tottakai.
Iloisena heilutat häntääsi kun paketista paljastuu joululahjasi. Yskittää.
Yskä menee kuitenkin nopeasti ohi kun moneksi tunniksi paneudut syömään joulupukin juuri sinulle tuomaa lahjaa. Mekin asetumme pöytään nauttimaan perheen kesken jouluruokia.

viimeinen kuva sinusta

Ruoat on syöty ja kaikilla on vatsat täynnä. Mennään ulos. Olet iloisena pihalla mutta et jaksa enään kävellä rappusia. Katsot silmiin ja pääset syliin. Kaikkia alkaa jo hieman itkettämään. Sinua alkoi väsyttämään hirvittävän paljon. Olet kuitenkin kokoajan sylissä ja vieressä, nautit rapsutuksista kuten aina, selällään, kyljellään, rapsuttaa kun täytyy joka puolelta. Kello tikittää jo lähemmäs puolta yötä. Aika käydä pissalla jälleen, ulos pääset sylissä. Nostat jalkaasi muutaman kerran puun juureen mutta jäät puun alle makaamaan. Nyt se tiedettiin varmasti. Et jaksa enään yhtään. Haetaan sinut puun alta syliin ja mennään itkun sekaisena sisälle. Lämmitellään yhdessä. Yskittää. Meitä itkettää.
Saat kinkkua ja jaksat hotkia sitä antaumuksella. Hymyilyttää hieman, aamulla mennään lääkäriin ja paranet. Olethan luvannut kulkea rinnallamme vielä monta vuotta. Mitään vikaakaan sinusta ei ikinä ole löytynyt. Vatsaoireita vain silloin tällöin.
Isäntä menee alakertaan tekemään sängyn meille kaikille lattialle. Kannan sinut viereemme. Rapsutellaan ja jutellaan. Toivotetaan kaikille hyvää yötä ja nukahdetaan.
Aamulla avataan silmämme, mutta sinun silmäsi eivät enään aukene. Et jaksanut enään.
En ymmärrä miksi sinun täytyi jättää meidät, olit ollut tukenani 11 vuotta. Muutit kanssani ensimmäistä kertaa omaan asuntooni, olit mukanani töissä, jokapaikassa. Hyväksyit 7 vuotta sitten itsellesi puolisoni isännäksesi ja alle 6 vuotta sitten tyttäremme ja toisen chihun laumanjäseneksemme. Ja muutama vuosi sitten sait laumaasi vielä kaksi karvaista jäsentä lisää. Ymmärrän kuitenkin että nyt oli aikasi mennä.
Perheemmekin ymmärtää, vaikka karvaiset kaverit yrittivät sinua aamulla herättää. Tökkivät kirsulla, raapivat tassuilla, katseet heillä kuitenkin lasittuivat ja he jäivät viereesi. Tyttäremme piirsi sinun mukaasi kauniin kuvan jossa olet tähtenä taivaalla. Ja illalla sinut sieltä löydettiinkin. Eilen annoit meille taivaalla vielä kauniin esityksen revontulilla. Sinun on hyvä nyt.
Ikävä vain sattuu ja turruttaa. Kynttilä palaa paikallasi aamusta iltaan. Pieni pala joululahjaasikin on kynttilän ja kuvasi vieressä. Pian saat sen mukaasi. Itkettää niin kovasti.
Perkeleen syöpä.

Nuku hyvin pikkuinen.

Levolle lasken Luojani, armias ole suojani,
jos sialtain en nousiskaan, taivaaseen tulos noutamaan.
Aamen.
















Paras ystävä, lepää rauhassa
24.09.2003-25.12.2014

15 kommenttia:

  1. Voi ei, osanotot rakkaasi poismenon johdosta. Oli todella suloinen pikkuhaukku :)

    VastaaPoista
  2. Kauniin muistopostauksen olet tehnyt, tätä ei voi ilman kyyneleitä ohittaa... isot halauksette Teille kaikille ♥

    VastaaPoista
  3. Oih, olitpas kauniisti kirjoittanut. Isot halaukset täältäkin. <3

    VastaaPoista
  4. Kaunis teksti rakkaasta ystävästä, täälläkään ei kyyneleiltä säästytty. Meillä on meneillään samankaltainen tilanne, 13-vuotias rakas Bichonimme on jo kauan ollut kauhean väsynyt ja jokainen päivä on jo itsessään ihme, vaikka eläinlääkäri ei vielä olekaan suositellut lopullisia hyvästejä. Raskainta on nähdä toisen iloinen hännänheilutus kaikista mahdollisista kivuista huolimatta, ei uskollisempaa ystävää voi saadakkaan. :(

    Voimia paljon teidän perheellenne. <3

    - Eppu

    VastaaPoista
  5. Surullinen, mutta kaunis kirjoitus. <3 Haleja, onneksi ajan myötä helpottaa ja muistot säilyy. <3

    VastaaPoista
  6. Voii niin surullista. Kyyneleiltä ei säästytty täälläkään. Paljon voimia sinne!! <3 <3

    VastaaPoista
  7. Oi pientä, ihan itkettää suurena pienien koirien ystävänä...Voimaa ja valoa täältä kammaristakin...

    VastaaPoista
  8. Voi ei, rakkaasta perheenjäsenestä luopuminen on aina raskasta :'( Kauniit viimeiset hetket pikkuinen sai viettää <3 Lämmin osanottoni ja voimia suruunne <3

    VastaaPoista
  9. Kyllä itkettää minuakin, kauniisti kirjoitat! Voimia teille <3

    VastaaPoista
  10. Tätäkin kautta vielä lämmin osanotto Jasmiina! Kauniisti kirjoitit, ja oikeassa olet, että nyt hänen on hyvä olla! Ja ajattele, miten kaunis hänen lähtönsä oli! Halusi vielä jouluaaton kanssanne viettää, ja sai rauhassa nukkua pois yöllä. Harvinaista, että karvaisille ystävillemme moinen loppu suodaan...sitä toivon kovasti meillekin...sitten kun sen aika on tullut. Silti suru ja kaipaus on kova... Lämmin rutistus täältä kaukaa <3

    VastaaPoista
  11. :( voimia <3
    Onnelista uutta vuotta perheellenne toivotan! <3

    VastaaPoista
  12. Löysin blogiisi sattumalta ja kyllä nyt itkettää. Koiraihmisenä sen niin tietää, ettei koira ole " vain" koira. Se on HÄN ja ystävä parhaasta päästä.
    Terveisin: corgineiti Rasavilin emäntä Villa Kardemummasta

    VastaaPoista
  13. Voi! Löysin blogisi uudestaan, joskus aiemminkin olen lukenut:-)
    Itkin kun luin,ihan hirveää menettää paras ystävä. Tiedän, koska olen kokenut sen monesti. Kamalinta on herätä aamulla, ja nähdä että ystävä on kuollut yön aikana. Itse syytän itseeni edelleen,ihan vain siksi, että koirani menehtyi yksin eteiseen, en ollut sen vieressä. Onneksi olitte yhdessä.
    Aika parantaa haavat, mutta siihen voi mennä kauan.
    Voimia ja iloisia päiviä koko perheelle.

    VastaaPoista